Jouluostoksilla

Oltiin tänään joululahja ostoksilla Isossa Omenassa. Melkeen kaikki lahjat on nyt hankittu. Onneksi!! Yleensä jää lahjojen ostamiset aika viimetinkaan, hirveellä kiireellä hampaat irvessä oon viimeisenä päivänä lahjoja ostellut. Siitä ei oo tullu mitään muuta kun stressiä joten ajattelin ottaa opikseni ja hankkia lahjat ajoissa.

Ostin kyllä itsellenikin asioita.. heh heh :) Kyllä itselleen pitää myös joululahjoja ostaa!! Ennakko joululahjoja ja sitten vielä se oikea joululahja, jonka saa avata vasta jouluna.

Rennolla meiningillä shoppailemaan, pieni väsymys eilisestä juhlimisesta.

Hiuspanta: Gina tricot

Housut: Vila

Paita: Vila

Takki: H&M

Kaulahuivi: Kirpparilta

Laukku: Kirpparilta

Ostin uudet salikengät. Mun vanhat meni rikki, ja kun sanon vanhat niin oliskohan kengät ollu jo 4 vuotta vanhat. Pari kertaa pessyt, mutta rupes jo olemaan siinä kunnossa, että olisi ihan korkea aika ostaa uudet.

Nää kengät tuntu ihan super mukavilta jalassa, kuitekin tukevilta, hyvin joustavilta ja mikä mun mielestä tärkeintä niin hyvin hengittävät.

Sitten tarttui myös matkaan uusi treenipaita ja huppari.

Ja Vilasta tarttui mukaan harmaat housut. Sieltä on vaikea lähteä tyhjin käsin. Olen todella huono käyttämään minkään muun värisiä housuja kun mustia, nyt olen itseäni vain pakottanut kokeilemaan muunkin värisiä.

Mutta nyt taas kello näyttää sen verran, et unten maille!

PS. Mutta pakko myös kertoo mitä tein tänää ! Noh... Meijän suihkun viemäri oli vähän tukossa ja minä rempseenä likkana ajattelin, että likainen viemäri ei mua pelota ja päätin avata sen, pestä ja kaivaa kaikki kakat sieltä pois. Ainakin sen jälkeen toimisi sitten kunnolla. Viemäristä tuli kyllä puhtaan näköinen, MUTTA nyt se ei vedä sit enää ollenkaa! Miten mä taas osasin. Huomenna sitten kauppaan ostamaan Mr. Muscle:lia. Jos se ei toimi nii voi ruma sana. Pitiki mennä siihen viemäriin koskemaan :D

Tatuointeja

Haluun kirjottaa ehkä mulle hieman arasta aiheesta. Mun tatuoinnista.

Tatuoinnit on musta ihania. Varsinkin miehillä... tatuoidut kädet. Nam <3

Halusin tatuinnin jo 15 vuotiaana ja päätin, että sitten kun täytän 18 käyn sellaisen itselleni ottamassa. Noh, vuodet vieri ja en ollut vieläkään keksinyt "sitä kuvaa" tai paikkaa mistä olisin ollut 100% varma. En halunnut itselleni mitään esim. kukkaa, koska se olisi vain nätti. (Ja eikä millään pahalla, jos joku on sellaisen ottanut) Halusin, että mun kuvalla on joku tarkoitus ja tarina takana.

Mietin teksteistä, omaan horoskooppi merkkiin tai niiden yhdistelmiä, mutta mikään ei vain silloin tuntunut oikealta.

 

En oikeen edes tarkalleen muista mistä mun tatskan idea tuli. Mitä enemmän otin tietoa tatuoinnista ja sen merkityksestä, sitä varmemmaks tulin.

Halusin tatuoinnin joka kuvastaisi mua, mitä haluan olla ja sitä mikä mulle tärkeää elämässä.

Rehellisyys, toivo, usko, optimisminen elämänasenne, kunnioitus, hyväntahtoisuus, kunnianhimo, rohkeus, vahvuus ja myös mysteerisyys, liittyy siis paljon muutakin, mutta pidän sen salassa. ;)

Riikinkukon sulka. Se olisi mun eka tatuointi. Halusin tatuoinnilta paljon. Varsinkin tatuoinin väreiltä. Halusin mahdollisimman elävän luonnollisen näkösen. Halusin, että värit olisivat tummia ja sulan silmä olisi tatuoinnin keskipiste mihin huomio kiinnittyisi. Eiku vaan aikaa varailemaan....

Tämä oli kuva, jonka ekaan paikkaan vein.

Siitä sitten kaikki lähti menemään huonosti. En osaa vieläkään kunnolla selittää mitä meni vikaan, mikä oli syy, enkä edes haluakkaan. Tatuoinnista tuli, nätisti sanottuna, ei yhtään sitä mitä halusin.

Olen semmonen ihminen, että en halua tuottaa ihmisille pahaa oloa tai sanoa, että he ovat tehneet huonoa työtä. Esim. kun käyt kampaajalla ja hiuksesi on värjätty ja leikattu ihan hirveen näköseksi, mutta lähdet silti hymy huulissa kiitellen pois, vaikka kotona itket ja varaat uuden kampaaja ajan, tai pidät vaan ponnaria ja nutturaa seuraavat puoli vuotta. Etkä vaan mene takaisin enään samalla kampaajalle.

Näin kävi myös tatska paikassa. En oikein osannut sanoa mitään. Oli kuva musta ihan nätti, mutta ei mun näköinen tai sitä mitä halusin. Heräsin shokista vasta kotiin päästyä, kun iski kauhea paniikki ja pakokauhu. Tuota ei vain hiuksia kasvattamalla saisi pois. Ja uskokaa kun sanon, sitä ahistuksen ja surun määrää. 

Kuinka ironista. Tatuoinnista tuli kaikkea sitä muuta mitä sen piti mulle kuvastaa. Olin eka vielä miettinyt, että olisin tatuoinnit kuvan viereen "no regrets"..haha :D onneksi en..

En aijo paikan nimeä kertoa, mutta en aijo kellekkään paikkaa enään suositella. Ja miksikö? Mielipiteeni on tämä:

Tatuoija on minusta taitelija, mutta taitelija tekee omalla käsialallaan asiakkaalle asiakkaan näköisen kuvan. Kuvan, joka pysyy siinä aina, asiakkaan omalla iholla. Mua ei asiakkaanna kuunneltu, vaan taitelija teki oman näköisen kuvan mun iholle. Mä hullu lähdin luottamaan. Se oli mun ainut virhe. Ja mitä hänen täytyisi opetella, on kuunnella. Kehtasi vielä ruveta väittämään, että "mä en oikean näköistä sulkaa halunnut, koska ne on musta tylsän näköisiä". What?? Miksi mä olisin semmoista sanonut? Miksi?

Tuli mullakin asioita väärin sanottua, temperamenttia kun löytyy ja tuittumainen kun olen, mutta kellä nyt ei tossa tilanteessa?

Ennen (ei vielä kokonaan parantunut)

Mutta pakko sitä oli asiaa katsoa positiivisesti. Riikinkukon sulka muuttui vihreäksi hattivatiksi, jolla on silmätulehdus. 

Ennen

Onneksi löysin Liskogallerian Janin. Toivottavasti hän ei pahastu, että sanon täällä hänen nimeään.

Muutaman tunnin vanhana

Olin todella peloissani, kun ekaa kertaa lähdettii tätä korjaamaan. En halunnut, että kävisi taas niin, että meille olisi tatskaajan kanssa ihan eri näkemykset. Mutta hän oli ammattitaitoinen, hauska ja todella mukava. Häneen luotan.

Ekan kerran kävin noin kuukaisi sitten, viime tiistaina tehtiin vain hienosäätöä. Laittelen sitten parempaa kuvaa, kun on täysin parantunut.

Mutta nyt olen tyytyväinen. Nyt haluan katsella tatskaa ja myös näyttää sitä muille. En kuitenkaan katunut koskaan kuvan ottamista, enkä kadu vieläkään, vaikka koskaan tuosta ei saa täysin semmoista mitä lähdin hakemaan. Virhe oli jo tapahtunut.

Mutta tärkeintä on, että nyt tykkään siitä ja sen on osa mua, enkä halua sitä peitellä.

ps. Myöhäiset itsenäisyyspäivä toivotukset kaikille!! Mä oon ollu yöpuvussa koko päivän, tehny ruokaa ja kattenu leffoja. Ihanan rentouttavaa ^^

Arvatkaas missä tänään kävin..

Heips!

Onko se liikaa pyydetty, ettei heräis joka aamu siihen että on pirun kylmä? Mulla on muutenkin jatkuvasti kylmä, kesälläkin, ja nää hoasin kämpät on tunnettuja siitä, että kesällä kuuma ja talvella pirun kylmä. Nukun siis sukat ja villatakki päällä.

Noh, kylmyydestä ei sen enempää, kävin tänää Liskogalleriassa Hakaniemessä.

Sielä se on.. Kirjottelen aiheesta myöhemmin.
Pus, pus!

Sukelluskurssi

No huhhu.. On ollu tosi raskas viikko takana, sen takia tämä hiljaisuus. Kaikki asiat ei oo menny ihan putkeen, mutta nyt tuntuu, että oon taas saanu yhen jalan tukevasti maahan ja kyllä se toinen jalka seuraa perässä. 

Mutta iloisempiin asioihin. Me ollaan Jekun kanssa varattu matka Thaimaasee ja lähetää maaliskuun alussa. Odotan tota matkaa niin paljon! Oon aina halunnu mennä Thaimaaseen, mut nyt vielä suuremmalla syyllä, koska käytiin tänä syksynä Jekun kanssa laitesukelluskurssi Calypso sukellusseuran kautta.

Allasharjotuksista

Kun oltii kesälomalla Kroatiassa, meille tuli puheeksi, että olis mielettömän siistii mennä sukelluskurssille. Snorklattiin ja sukelleltiin Kroatias sen minkä kerettiin ja suurin osa lomasta oltiinkin mun mielestä vedessä. Pari miinusta kyllä suolavedessä on

1: Mun silmät ei kestä suolavettä! Se vaan yksinkertaisesti sattuu niin perkeleesti. Se tuntuu siltä, että silmät syöpyy kokonaan pois koloistaan. Ei siis yhtään kiva tunne.
2: Mun hiukset. Luulen, että se vaan on suolaveden ja blondattujen hiuksien yhdistelmä (kampaajat?), mutta sai olla tyyliin laittamassa oivariinia suoraan purkista hiuksiin, että sai sen harakkapesän selvitettyä ja hiukset suoriksi.

Mutta se kaikki muu, mitä sieltä pinnan alta paljastuu voittaa noi pari miinusta. Vaikka se kyllä silmiin sattuu :(

Mä oon hyvin helposti innostuva ihminen. Niinkun kerran Cosmopolitanissa kirjotettiin Chisun haastattelussa "lapsenomainen kyky innostua sekunnin murto-osassa nollasta sataan". Se oli jotenki tosi osuvasti sanottu ja pystyin heti näkemään siinä itseni. Ärsyynnyn kyllä samalla tavalla, mutta rauhoitun myös aika nopeasti ;) Yrittänyt näitä tunnetilojen ääripäitä rauhoittaa. Vaikkakin olen myös huomannut, että mitä enemmän osaa nauttia ja iloita pienistä asioista, elämän laatu paranee.

Sukellukseen liitty paljon asioita. Vesi voi olla kylmää, mitä syvemmälle meet keuhkoja vähän puristaa, korvissa tunnet paineen, epävarmuus, painottomuus, riittääkö happi..mitä jos jotain tapahtuu? Lähen nousemaan holtittomasti? Sukellusparille tapahtuu jotain? Mitä jos…….

Meidän tokalla avovesi sukelluksella meinasin panikoida. Vesi oli tosi kylmää ja oli ihan kaamea sää. Olin ollut muutenkin vähän flunssanen. Kurkku kipeä, mutta ei nuhaa. Oli ollut paineentasauksen kanssa ongelmia. Vettä satoi ja tuuli. Aallot oli aika korkeita. Kaikki varusteet painaa tosi paljon ja oli vaikea liikkua. Vene keinu edestakaisin.

Tiputtauduin veteen. Hengitys vähän salpaantu, kun kylmä vesi meni märkäpuvun sisälle. Jännitti. Tuli merkki et lähetään laskeutumaan. "Ai nyt jo?!?!?" mietin ja sitten lähettiinkin tyhjentämään ilmoja liivistä. Oli pimeetä. En päässyt laskeutumaan ja nään vaan kun muut menevät jo. Ahdisti ja hengitin rauhattomasti. Yritän vaihtaa asentoa, että liivistä lähtisivät ilmat. Mitään ei tapahdu. "Äkkiä, en kohta nää enää muita!!"

Sitten vaan päätät. "Ota aikasi. Hengitä. Keskity". Kallistan rauhassa vartaloa taaksepäin ja ilma lähtee tyhjentymään liivistä. Toi pieni hetki oli mulle jotenki tosi tärkeä ja olin todella ylpeä itsestäni.

Sitä se sukeltaminen mulle on parhaimmillaan. Sen pelon voittamista ja uusien haasteiden löytämistä. Voin käyttää tuota samaa hetkeä itselleni esimerkkinä, kun stressi ja ajatukset meinaa saada itseltään vallan.

Sukellus meni hyvin. Sain tasattua paineen ja hengitin taas normaalisti. Jännitti kyllä vielä, mutta se oli enemmänkin innostuksesta. Mentiin katsomaan hylkyä, joka oli noin 200 vuotta vanha. Jännää miten se oli vielä niin hyvin säilynyt. Ajattelin, että se olisi ollut ihan laho. Otin myös muiston mukaan. Sukeltaessa kaikki tietysti näyttää vähän isommalta mitä oikeasti on. Luulin löytäneeni hyvän kokoisen simpukan, mutta se oli noin pikkurillin pään kokoinen. Se meni vielä rikki, mutta palaset on tallella :) Haluan ottaa jokaiselta sukellusreissulta jonkun pienen muiston. Rakastan, kun jokaisella tavaralla on joku tarina.

Kuvat on ekalta avovesisukellus päivältä. Sattu hyvä tuuri sään kanssa. Aurinkopaisto eikä satanut. Rakastan tutkia ja haluan päästä heti koskemaan tai ainakin katsomaan läheltä jos en ole jotain aikaisemmin nähnyt. Sielä oli ihan mielettömästi meduusoja. Niinku todella todella paljon. Joutu vaan työntelemään niitä edestä pois. Löydettiin myös joulukuusi :D Hauskaa oli myös, että ekalla sukelluksella Jekku kadotti uuden puukkonsa, mutta löydettiin se tokalla sukellus kerralla. Mikä sattuma!

Vielä paljon opittavaa on sukelluksesta. En ole vielä löytänyt sitä tasapainoa leijumisen kanssa. En malta odottaa, että päästään Thaimaaseen sukeltaa. Mihin kannattaisi Thaimaassa mennä sukeltaa? Minkälaiset on teidän ensimmäiset sukelluskerrat?