Tatuointeja

Haluun kirjottaa ehkä mulle hieman arasta aiheesta. Mun tatuoinnista.

Tatuoinnit on musta ihania. Varsinkin miehillä... tatuoidut kädet. Nam <3

Halusin tatuinnin jo 15 vuotiaana ja päätin, että sitten kun täytän 18 käyn sellaisen itselleni ottamassa. Noh, vuodet vieri ja en ollut vieläkään keksinyt "sitä kuvaa" tai paikkaa mistä olisin ollut 100% varma. En halunnut itselleni mitään esim. kukkaa, koska se olisi vain nätti. (Ja eikä millään pahalla, jos joku on sellaisen ottanut) Halusin, että mun kuvalla on joku tarkoitus ja tarina takana.

Mietin teksteistä, omaan horoskooppi merkkiin tai niiden yhdistelmiä, mutta mikään ei vain silloin tuntunut oikealta.

 

En oikeen edes tarkalleen muista mistä mun tatskan idea tuli. Mitä enemmän otin tietoa tatuoinnista ja sen merkityksestä, sitä varmemmaks tulin.

Halusin tatuoinnin joka kuvastaisi mua, mitä haluan olla ja sitä mikä mulle tärkeää elämässä.

Rehellisyys, toivo, usko, optimisminen elämänasenne, kunnioitus, hyväntahtoisuus, kunnianhimo, rohkeus, vahvuus ja myös mysteerisyys, liittyy siis paljon muutakin, mutta pidän sen salassa. ;)

Riikinkukon sulka. Se olisi mun eka tatuointi. Halusin tatuoinnilta paljon. Varsinkin tatuoinin väreiltä. Halusin mahdollisimman elävän luonnollisen näkösen. Halusin, että värit olisivat tummia ja sulan silmä olisi tatuoinnin keskipiste mihin huomio kiinnittyisi. Eiku vaan aikaa varailemaan....

Tämä oli kuva, jonka ekaan paikkaan vein.

Siitä sitten kaikki lähti menemään huonosti. En osaa vieläkään kunnolla selittää mitä meni vikaan, mikä oli syy, enkä edes haluakkaan. Tatuoinnista tuli, nätisti sanottuna, ei yhtään sitä mitä halusin.

Olen semmonen ihminen, että en halua tuottaa ihmisille pahaa oloa tai sanoa, että he ovat tehneet huonoa työtä. Esim. kun käyt kampaajalla ja hiuksesi on värjätty ja leikattu ihan hirveen näköseksi, mutta lähdet silti hymy huulissa kiitellen pois, vaikka kotona itket ja varaat uuden kampaaja ajan, tai pidät vaan ponnaria ja nutturaa seuraavat puoli vuotta. Etkä vaan mene takaisin enään samalla kampaajalle.

Näin kävi myös tatska paikassa. En oikein osannut sanoa mitään. Oli kuva musta ihan nätti, mutta ei mun näköinen tai sitä mitä halusin. Heräsin shokista vasta kotiin päästyä, kun iski kauhea paniikki ja pakokauhu. Tuota ei vain hiuksia kasvattamalla saisi pois. Ja uskokaa kun sanon, sitä ahistuksen ja surun määrää. 

Kuinka ironista. Tatuoinnista tuli kaikkea sitä muuta mitä sen piti mulle kuvastaa. Olin eka vielä miettinyt, että olisin tatuoinnit kuvan viereen "no regrets"..haha :D onneksi en..

En aijo paikan nimeä kertoa, mutta en aijo kellekkään paikkaa enään suositella. Ja miksikö? Mielipiteeni on tämä:

Tatuoija on minusta taitelija, mutta taitelija tekee omalla käsialallaan asiakkaalle asiakkaan näköisen kuvan. Kuvan, joka pysyy siinä aina, asiakkaan omalla iholla. Mua ei asiakkaanna kuunneltu, vaan taitelija teki oman näköisen kuvan mun iholle. Mä hullu lähdin luottamaan. Se oli mun ainut virhe. Ja mitä hänen täytyisi opetella, on kuunnella. Kehtasi vielä ruveta väittämään, että "mä en oikean näköistä sulkaa halunnut, koska ne on musta tylsän näköisiä". What?? Miksi mä olisin semmoista sanonut? Miksi?

Tuli mullakin asioita väärin sanottua, temperamenttia kun löytyy ja tuittumainen kun olen, mutta kellä nyt ei tossa tilanteessa?

Ennen (ei vielä kokonaan parantunut)

Mutta pakko sitä oli asiaa katsoa positiivisesti. Riikinkukon sulka muuttui vihreäksi hattivatiksi, jolla on silmätulehdus. 

Ennen

Onneksi löysin Liskogallerian Janin. Toivottavasti hän ei pahastu, että sanon täällä hänen nimeään.

Muutaman tunnin vanhana

Olin todella peloissani, kun ekaa kertaa lähdettii tätä korjaamaan. En halunnut, että kävisi taas niin, että meille olisi tatskaajan kanssa ihan eri näkemykset. Mutta hän oli ammattitaitoinen, hauska ja todella mukava. Häneen luotan.

Ekan kerran kävin noin kuukaisi sitten, viime tiistaina tehtiin vain hienosäätöä. Laittelen sitten parempaa kuvaa, kun on täysin parantunut.

Mutta nyt olen tyytyväinen. Nyt haluan katsella tatskaa ja myös näyttää sitä muille. En kuitenkaan katunut koskaan kuvan ottamista, enkä kadu vieläkään, vaikka koskaan tuosta ei saa täysin semmoista mitä lähdin hakemaan. Virhe oli jo tapahtunut.

Mutta tärkeintä on, että nyt tykkään siitä ja sen on osa mua, enkä halua sitä peitellä.

ps. Myöhäiset itsenäisyyspäivä toivotukset kaikille!! Mä oon ollu yöpuvussa koko päivän, tehny ruokaa ja kattenu leffoja. Ihanan rentouttavaa ^^