Sukelluskurssi

No huhhu.. On ollu tosi raskas viikko takana, sen takia tämä hiljaisuus. Kaikki asiat ei oo menny ihan putkeen, mutta nyt tuntuu, että oon taas saanu yhen jalan tukevasti maahan ja kyllä se toinen jalka seuraa perässä. 

Mutta iloisempiin asioihin. Me ollaan Jekun kanssa varattu matka Thaimaasee ja lähetää maaliskuun alussa. Odotan tota matkaa niin paljon! Oon aina halunnu mennä Thaimaaseen, mut nyt vielä suuremmalla syyllä, koska käytiin tänä syksynä Jekun kanssa laitesukelluskurssi Calypso sukellusseuran kautta.

Allasharjotuksista

Kun oltii kesälomalla Kroatiassa, meille tuli puheeksi, että olis mielettömän siistii mennä sukelluskurssille. Snorklattiin ja sukelleltiin Kroatias sen minkä kerettiin ja suurin osa lomasta oltiinkin mun mielestä vedessä. Pari miinusta kyllä suolavedessä on

1: Mun silmät ei kestä suolavettä! Se vaan yksinkertaisesti sattuu niin perkeleesti. Se tuntuu siltä, että silmät syöpyy kokonaan pois koloistaan. Ei siis yhtään kiva tunne.
2: Mun hiukset. Luulen, että se vaan on suolaveden ja blondattujen hiuksien yhdistelmä (kampaajat?), mutta sai olla tyyliin laittamassa oivariinia suoraan purkista hiuksiin, että sai sen harakkapesän selvitettyä ja hiukset suoriksi.

Mutta se kaikki muu, mitä sieltä pinnan alta paljastuu voittaa noi pari miinusta. Vaikka se kyllä silmiin sattuu :(

Mä oon hyvin helposti innostuva ihminen. Niinkun kerran Cosmopolitanissa kirjotettiin Chisun haastattelussa "lapsenomainen kyky innostua sekunnin murto-osassa nollasta sataan". Se oli jotenki tosi osuvasti sanottu ja pystyin heti näkemään siinä itseni. Ärsyynnyn kyllä samalla tavalla, mutta rauhoitun myös aika nopeasti ;) Yrittänyt näitä tunnetilojen ääripäitä rauhoittaa. Vaikkakin olen myös huomannut, että mitä enemmän osaa nauttia ja iloita pienistä asioista, elämän laatu paranee.

Sukellukseen liitty paljon asioita. Vesi voi olla kylmää, mitä syvemmälle meet keuhkoja vähän puristaa, korvissa tunnet paineen, epävarmuus, painottomuus, riittääkö happi..mitä jos jotain tapahtuu? Lähen nousemaan holtittomasti? Sukellusparille tapahtuu jotain? Mitä jos…….

Meidän tokalla avovesi sukelluksella meinasin panikoida. Vesi oli tosi kylmää ja oli ihan kaamea sää. Olin ollut muutenkin vähän flunssanen. Kurkku kipeä, mutta ei nuhaa. Oli ollut paineentasauksen kanssa ongelmia. Vettä satoi ja tuuli. Aallot oli aika korkeita. Kaikki varusteet painaa tosi paljon ja oli vaikea liikkua. Vene keinu edestakaisin.

Tiputtauduin veteen. Hengitys vähän salpaantu, kun kylmä vesi meni märkäpuvun sisälle. Jännitti. Tuli merkki et lähetään laskeutumaan. "Ai nyt jo?!?!?" mietin ja sitten lähettiinkin tyhjentämään ilmoja liivistä. Oli pimeetä. En päässyt laskeutumaan ja nään vaan kun muut menevät jo. Ahdisti ja hengitin rauhattomasti. Yritän vaihtaa asentoa, että liivistä lähtisivät ilmat. Mitään ei tapahdu. "Äkkiä, en kohta nää enää muita!!"

Sitten vaan päätät. "Ota aikasi. Hengitä. Keskity". Kallistan rauhassa vartaloa taaksepäin ja ilma lähtee tyhjentymään liivistä. Toi pieni hetki oli mulle jotenki tosi tärkeä ja olin todella ylpeä itsestäni.

Sitä se sukeltaminen mulle on parhaimmillaan. Sen pelon voittamista ja uusien haasteiden löytämistä. Voin käyttää tuota samaa hetkeä itselleni esimerkkinä, kun stressi ja ajatukset meinaa saada itseltään vallan.

Sukellus meni hyvin. Sain tasattua paineen ja hengitin taas normaalisti. Jännitti kyllä vielä, mutta se oli enemmänkin innostuksesta. Mentiin katsomaan hylkyä, joka oli noin 200 vuotta vanha. Jännää miten se oli vielä niin hyvin säilynyt. Ajattelin, että se olisi ollut ihan laho. Otin myös muiston mukaan. Sukeltaessa kaikki tietysti näyttää vähän isommalta mitä oikeasti on. Luulin löytäneeni hyvän kokoisen simpukan, mutta se oli noin pikkurillin pään kokoinen. Se meni vielä rikki, mutta palaset on tallella :) Haluan ottaa jokaiselta sukellusreissulta jonkun pienen muiston. Rakastan, kun jokaisella tavaralla on joku tarina.

Kuvat on ekalta avovesisukellus päivältä. Sattu hyvä tuuri sään kanssa. Aurinkopaisto eikä satanut. Rakastan tutkia ja haluan päästä heti koskemaan tai ainakin katsomaan läheltä jos en ole jotain aikaisemmin nähnyt. Sielä oli ihan mielettömästi meduusoja. Niinku todella todella paljon. Joutu vaan työntelemään niitä edestä pois. Löydettiin myös joulukuusi :D Hauskaa oli myös, että ekalla sukelluksella Jekku kadotti uuden puukkonsa, mutta löydettiin se tokalla sukellus kerralla. Mikä sattuma!

Vielä paljon opittavaa on sukelluksesta. En ole vielä löytänyt sitä tasapainoa leijumisen kanssa. En malta odottaa, että päästään Thaimaaseen sukeltaa. Mihin kannattaisi Thaimaassa mennä sukeltaa? Minkälaiset on teidän ensimmäiset sukelluskerrat?